Huuuuh huh! Onpa ollu raskasta. Siksipä en ole tänne jaksanu käydä kirjoittelemassa. Selvisin harjoittelusta, vaikka vahvasti sitä epäilinkin. Se oli vaan niin raskas! Nyt koulu on taas jatkunu ja ylläri; raskasta! Oon niin jäljessä kaikissa palautettavissa tehtävissä ym. Koulu ahdistaa ja stressaa.

Mulla on aika terkkarille reilun viikon päästä. PELOTTAA! Mutta ehkä selviän hengissä? En tiiä.

Edelleenkään mikään ei onnistu ja kaikki menee vaan päin vittua. Stressaa, ahistaa, masentaa, itkettää. Elämä ei ole mua varten. Koska en voi nyt viillellä(jäisin siitä kiinni väärille henkilöille, ja pienetkin tulot loppuis) niin hakkaan itseäni. Ja hakkaan paljo. Pakko tuntea (itse aiheutettua)kipua jollain tapaa.

Jännittää niin tuo terkkarin aika..kerron sitte miten meni!

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.

Never good enough.

Herkuton huhtikuu!
Vihdoin! Nyt on pakko olla syömättä herkkuja vähintään tämä kuukausi. :) Ainut "herkku", minkä sallin itselleni, on proteiinipirtelö. Itse tekemäni, ei mitään kaupan moskaa. Se on niiiiiin täyttävää! Sillä voi hyvin korvata ruuan. ;)

Elämä on tällä hetkellä aivan tajuttoman kiireistä ja raskasta. Aamulla herättyäni viiden aikaan, totean, että tulipa taas nukuttua vaan pari tuntia. Itkettää, koska väsyttää niin paljon eikä todellakaan jaksaisi tehdä mitään. Reippaana kuitenkin olen joka aamu seitsemältä töissä ja sinnittelen koko päivän jäätävästä väsymyksestä huolimatta. Useimpina päivinä menen töistä suoraan reeneihin, pidättelen itkua työ-reeni -välimatkan. Sinnittelen reenit. Itken koko matkan reeneistä kotia. Kotia päästyä istuskelen hetken, käyn saunassaja suihkussa ja noin 23-24 aikaan alan tekemään koulu-/to-tehtäviä. Yleensä en saa mitään aikaan, mutta silti pääsen nukkumaan vasta 1-2 aikaan. Väsymys on armoton. Mutta siltikään en saa unta. Taas itkettää, koska väsyttää niin paljon enkä saa unta, kieriskelen vaan sängyssä. Jossain vaiheessa nukahdan ja kohta kello taas soikin ja sama rumba alkaa taas.

Ootan vaan että tuo harjottelu loppuu. Se on ollu jotenki niin raskasta ja muutenki stressaa hulluna kaikki asiat. Liikaa asioita hoidettavana ja mikään ei tunnu onnistuvan, niin kuin haluaisin asioiden hoituvan.

Jotenki aina odottaa parempaa aikaa. "Kyllä se helpottaa sitten." Mutta niin ei koskaan käy. Ainakaan vielä ole minulle käynyt. Aina tulee vaan lisää vaikeita, raskaita, haastavia, stressaavia, ahdistavia asioita. Ei ne koskaan lopu.

NO..ei se valittaminenkaan kuitenkaan auta. Ei mikään auta.
Parempaa huomista odotellessa..