Paljon on taas tapahtunut..
Yllättäen jäin th:lle ja lääkärille kiinni vaikka mistä. Siitä seurauksena syön nyt mielialalääkkeitä ja joudun käymään psyk. sh:n luona. Lääkkeen meinaan aina unohtaa ottaa (se pitäisi ottaa samaan aikaan joka päivä). Ja VIHAAN tuota psyk. sh:ta. Ei yhtään kannustava ihminen. Tosi syyttävä, enkä vaan pysty puhumaan sille mitään. Se on nyt vaan takertunu minun väsymykseen, eikä huomioi mitään muuta asiaa. "Tää on nyt vaan tämmönen lyhyt aika. Kohta se on ohi." Niin mikä on ohi?? Tämä vuosia kestäny paska? Hmm..jaa'a, ehkä pitäisi mainita hälle ensi kerralla, että on taas lipsahtanu viiltely käsistä aivan täysin. Vaan ainiin, eihän se edes taida tietää että olen koskaan viiltänyt. Eihän sitäkään ole kestänyt kuin vasta reilu 5 vuotta.. :) Mutta koska häntä ei tunnu kiinnostavan minusta mikään muu kuin nukkuminen ja koulunkäynti, niin en varmaan muusta siellä sitten ikinä puhukkaan. Tai enhän oikeastaan muutenkaan puhu siellä, se puhuu ja minä vastaan jos siltä tuntuu.
Niin, nyt siis on käsi taas melko nättinä. Ahdistaa ja stressaa koko ajan niin paljon. Enkä tiedä mihin muuhunkaan sitä purkaisin.. Koulu kusee, oon niin väsyny koko ajan, eikä aikaa riitä; hirveenä tehtäviä rästissä, enkä kerkeä enkä jaksa lukea tentteihin. Jipii.
Lihoin alkusyksystä oikein mukavasti.. -.-' Mutta nyt paino on lähtenyt taas laskuun ja aijon myös pitää sen laskussa.
Olis kiva kuulla miten muilla menee. :) Jos haluaa jakaa omia fiiliksiä(mihin tahansa liittyen) voi kommentoida tähän tai lähettää sähköpostia: myunperfectlife@luukku.com
Voimia ja jaksamista kaikille <3
"Joskus mä kasvan pienemmäksi,
katoan sokkeloon.
Joskus en jaksa suljen silmät
ja leikin ettei mua ees oo."
