Paska aamu. Yhdellä sanalla sanottuna PASKA! Ois pitäny saada aikaseksi vaikka mitä, mutta en oo saanu aikaseksi yhtään mitään. Taas semmonen päivä ku haluaisin vaan kuolla. Mulla ei oo mitään virkaa täällä. Piti tehdä yhet koulu tehtävät ja käydä palauttamassa ne kouluun. No enpä tehny, enkä palauttanu. Oon vaan itkeny koko aamun/aamupäivän. Joten en oo saanu tehtyä mitään. Voisin vetää ranteet auki, eikä tuntuis missään. Joten kannattaako sitäkään tehdä, jossei se tunnu missään? Se pitäis tehä sit lopullisesti.
Musta tuntuu että mä vaan lihon ja lihon. Ja se johtuu siitä että oo yhdestä asiasta iloinen. Ja se asiaa näyttää tuhoavan kaiken, minkä eteen oon tehny töitä kauan ja paljon, minkä takia oon vuodattanu verta ja kyyneliä. En jaksa, en kestä. Tää ei voi jatkua näin. Haluan että tämä "ilo" jatkuu, mutta haluan edelleen päästä tavoitteeseeni. Jos pääsen tavoitteeseeni, voin vannoa että juuri tämä kyseinen "ilo" loppuu, ja äkkiä. Oon ollu viime päivät niin ilonen, että en paljoa ole katsonut/välittänyt mitä suuhuni laitan. Tosin heti syötyäni tajuan sen olevan virhe! Ja oksennan. Sen piti loppua. Munhan piti päästä bulimiasta eroon. Lopullisesti. Mitä tämä siis on? Tämä suunnaton onniko pilaa kaiken muun? Entäpä jos taas tartun veitseen? Se on kaiken loppu. En aijo tehdä sitä enään. En saa! Jos teen sen, se on lopullista. Ja sitähän toisaalta haluaisinkin..
Kaipaan niin takaisin menneeseen. Olin paljon iloisempi ja onnellisempi. Aidosti. Mulla oli ystäviä, joille pysty puhumaan mistä vaan ja jotka ymmärsi. Joukkue..se oli täydellinen! Meillä oli joukkueen kesken kamalasti riitaa ja kränää ja kaikki vihas toisia, ja silti me oltiin niin läheisiä. Ja nyt sitä ei enään oo. Kaipaan sitä niin paljon, etten voi uskoakaan. Rakastin perhettäni, nyt vihaan heitä, en voi sietää heitä. En halua kuulua koko perheeseen!
Tuntuu että kaikki hyvä on ohi. Minulla on edessä vain pahaa. Kaikki on menetetty. En voi uskoa tätä. Mihin on kadonnut se tyttö joka oli aina iloinen, reipas, kaikkien kaveri? Se todellakin on kadonnut, eikä taida löytyä..
Minkä takia teen tätä? Minkä takia teen yhtään mitään? Ei mistään ole hyötyä. Ei minulle. Minulla ei ole tulevaisuutta. Tämä tappaa minut joku päivä, ellen kerkeä tehdä sitä itse. Mutta se on varmaa.
Syöminen loppuu. Sen on loputtava. Haluan vain olla laiha. Jos tämä ilon aihe loppuu siihen, että haluan olla laiha, niin sittenpähän loppuu. En vain kerta kaikkiaan kestä katsoa itseäni tällaisena läskinä, sotanorsuna. Se loppuu nyt. Kuolen ennemmin, kuin elän läskinä.
Kiitos, anteeksi, hei hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti