Järkyttävä päivä! Ulkona on ollu aivan ihana ilma, mutta minä oon jumittanu sisällä KOKO päivän -.-' Tein yli 8 tuntia yhtä ainutta tehtävää. Ravitsemuksen tehtävää. Eikä ollut edes mitenkään kamalan mielenkiintonen aihe; erityisruokavaliot ja allergiat. Piti tehdä päivän ateriasuunnitelmia eri allergioihin ja erityisruokavalioihin. Lisäksi piti perustella kaikki valinnat ja vastata joihinki kysymyksiin. Tulihan siinä tekstiä ihan kiitettävästi. Luulin jo välillä että oon kuollu tai jotain, siltä se tuntu, oli niin puuduttava tehtävä. Se oli aika rasittava ja työläs tehtävä, mutta nyt se on tehty ja lähetetty ja jossei muuta niin ainakin nyt on paljon fiksumpi olo! ::D

Sitten itse blogin tarkoitukseen, mikä on siis kirjoitella omasta elämästä, onnistumisista ja vastoinkäymisistä, kuten esimerkiksi laihdutuksesta. Se on nyt kyllä pudonnu jyrkkää kuilua ryminällä alas. Eli heikosti on menny, hyvin heikosti. En tosiaan vielä ole alottanu sitä kaloreiden laskemista..se olisi liian masentavaa, koska olen syönyt kuin HEVONEN. Ei mikään ihme että näytän tältä. Läskiltä. Lehmältä. Vastenmieliseltä.

Mutta huomenna jatkuu taas arki, tiedossa perussunnuntai; 9 tuntia valmennusta ja treenejä. :) Ei oo paljoa aikaa syödä ja ainakin tulee kulutettua, love it. Maanantaina alkaakin sitten harjottelu, joka kestää 5 viikkoa. Sitten jatkuukin taas koulu. Ja minähän aijon laihtua tuon viiden viikon aikana! ;)

Motivaatiota on edelleenkin sanoin kuvaamaton määrä ja se puskee mua eteenpäin. Myös tuo harjottelu motivoi mua laihtumaan, koska en näe koulukavereita sinä aikana.. :) Paitsi yhtä, joka on samassa paikassa harjottelussa.. Ei se haittaa, motivaatiota riittää, ja se kasvaa aina ku vilkasenkaan peiliin.

Pientä energiaboostia ja ilon tunteen häivähdystä sain tässä taannoin eräs päivä kun tapasin vanhaa tuttua, hyvää ystävää. Aikoinaan kerroin hänelle KAIKEN, syömisvammailuista, itsetuhoisuudesta, itsemurha ajatuksista ja kokeilusta, etc. Ja nyt melkein parin vuoden ajan olen luullut että hän vihaa minua, eikä halua olla missään tekemisissä, olin väärässä. Ja siitäkös olenkin iloinen! Ei minun tarvitse edes nähdä kyseistä henkilöä, onpahan vain olemassa <3

Love, share and take care. <3

Sacrifice is giving up something good for something better.

Oon syöny järettömiä määriä herkkuja viime aikoina.. Ja silti paino oli laskenu vähän. Mikä siinä oikeen on kun, aina kun paino putoaa, vähänkin, niin saa hulluna lisää motivaatiota laihduttaa,mutta jos paino on noussu, niin sitä vaan masentuu eikä jaksa kiinnostua edes laihduttamisesta.. Eihän siinä oo mitään järkeä?

No, nyt sitä motivaatiota kuitenki on! Itsekuri on tietenkin taas ongelma, mutta aion taistella surkeaa itsekuria vastaan! En tiiä voiko sanoa, että aijon voittaa tämän taistelun.. Mutta aijon laihtua! Oon siinä ennenkin onnistunut, miksen nytkin? Tein loistavan suunnitelman, kirjoitin sen paperille ja se löytyy koneeltanikin :) Se on kylläkin melko vaativa, eikä niinkään helppo toteuttaa..mutta yrittänyttä ei laiteta! I'll do my best! And I WILL make it.

Alan taas elämään kaloreiden varassa. Vaikka jo pitkään oon vältelly kaloreiden laskemista, koska siihen jää koukkuun, aloitan sen taas. Pelottaa hieman harjottelu, miten jaksan siellä ja koko ajan rankkenevat reenit. Pakko vaan jaksaa, en halua tuommosten syiden takia syödä enempää.

Pitäkää huoli itsestänne <3